Kanadalaistumista

Tässä hieman listaa kaikesta enemmän ja vähemmän kummallisista asioista, joihin täällä on tottunut:

Koti

• vesihanoissa on yleensä kaks vipua
• sängyssä ei ole pussilakanoita, aluslakanan päällä on toinen tavallinen lakana, jonka päällä peitto (noin 80% öistä onnistun nukkumaan noiden kanssa sujuvasti, muina aamuina sitten on lakanat missä lie), Ikeasta voi tosin hankkia pussilakanoita
• kokolattiamatot on edelleen aika yleisiä vaikka ovatkin jo vähentyneet kodeissa
• kaasuliesi taitaa olla edelleen yleisin hella
• suihkut on yleensä seinässä kiinni eikä sitä saa otettua käteen

Liikenne

• julkisten liikenteen kuukausikortti on kuun ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään
• vaihtolippu on voimassa vain samassa risteyksessä, missä jäit pois edellisestä kulkuvälineestä eli et voi kävellä seuraavalle pysäkille tai viereistä katua menevällä ratikkalinjalla
• bussit ja ratikat pysäytetään narusta nykäsemällä, ei napista
• ratikat usein pystähtyy keskelle tietä ja sinne päästäkseen pitää kulkea yhen autokaistan yli, yleensä autot muistaa pysähtyä pysähtyneen ratikan kohalle mutta saa silti olla aika varovainen
• aina voi ja pitää pyytää anteeksi, ihan sama kuka törmäsi ja kuka oli tiellä

Kieli

• julkiset vessat on täällä washrooms eikä restrooms
• Toronto lausutaan paikallisittain Torono
• limu on pop eikä soda
• ruokakaupan kassallakin pitää kysellä tädin/sedän kuulumisia eli käytännössä on mahdoton sanoa "Hi" lisäämättä perään "How are you"

Muuta

• töissä (myymälöissä, kaupoissa jne) ei tunneta ilta-, lauantai- tai sunnuntailisiä
• tuotteiden hintoihin pitää laskea päälle vero 13%, jota ei mainita hintalapussa
• ravintolassa 13%:n jälkeen lisätään vielä tippi noin 15%
• tipata pitää myös hyvin pitkälti kaikkia jonkun sortin palvelutyötä tekeviä kuten kampaajia ja taksikuskeja
• tekstiviestikulttuuri on ihan käsittämätöntä, mulla oli viime kuussa yhteensä reilu tuhat lähetettyä/vastaanotettua viestiä

PS. Ostin paluuliput Suomeen: 12.6. suuntana on Alaskan Juneau ja 17.6. Helsinki

Tapahtumarikas pitkä viikonloppu

Kanadassa vietettiin tänään Victoria Day:ta, jota vietetään kuningatar Victorian syntymäpäivien kunniaksi. Maanantaipyhän takia useimmat kanadalaiset viettivät pitkää kolmipäiväistä viikonloppua. Meillä luonnollisesti oli myymälä auki viikonlopun mutta tää pyhäpäivä onneksi oli vapaa. Mulla ei ollut mitään sen kummempaa suunniteltu päivälle mutta jotenkin kertyi vaikka mitä kivaa tekemistä.

Eilen hetken mielijohteesta ilmottauduin vapaaehtoiseksi auttamaan muutamaksi tunniksi kodittomien majapaikkaan. Meillä töissä kannustetaan kerryttämään vähintään 10 tuntia vapaaehtoistöitä per vuosineljännes ja sitä myötä vapaaehtoistyömahdollisuuksista ilmotellaan säännöllisesti.

Mun lisäksi firmaa edustamassa oli neljä työkaveria. Päivä alotettiin petaamalla sänkyjä tunnin verran, mistä siirryttiin lajittelemaan lahjotuksena saatuja vaatteita. Viimeiset pari tuntia annosteltiin persikanpuolikkaita kertakäyttömukeihin. Laskin jälkikäteen että mukeja oli yhdellä alustalla noin 50-70 ja alustoja oli noin kymmenen eli ihan hyvä määrä siinä tuli kahteenpekkaan annosteltua.

Tällä mantereella itse usein kyseenalaistaa että onko se nyt niin tarpeellista aina pitää yllä pinnallista hulppeaa ulkokuorta esittämällä että rahaa löytyy vaikka salaa sitten pitäisi kotona elää kaurapuurolla ja riisillä. Kuitenkin täällä sitten vastapainoksi osataan auttaa vähäosaisempia. Vapaaehtoistoimintaan kannustetaan jo nuorena ja lukioikäisille onkin pakollista suorittaa 40 tuntia vapaaehtoistyötä tai muutoin jää valmistuminen haaveeksi.

Perjantaina osallistuin muutaman kaverin kanssa mun tanssivalmentajan organisoimaan Dancing for life -tapahtumaan, jonka tuotto lahjoitettiin syöpätutkimuksen tukemiseen. Iltaan kuului bändi, pikkupurtavaa, tanssitunti ja vapaata tanssimista. Mun kaverit ei ollu aiemmin ollu oikeestaan millään tunneilla ja molemmat tuntu tykkäävän yllättävän paljon. Toisen poikakaveri jopa innostu niin paljon että alkoi harkita tunneilla käymistä säännöllisesti.

Lauantain olin pyytänyt vapaaksi töistä, jotta pääsin osallistumaan vapaaehtosena pyörittämään firman ständiä salibandyturnauksessa.

Pose

Xbox Kinect ja Dance central 3

Kyseessä oli Kanadan suurin turnaus, jonka pääjärjestäjät luonnollisestikin oli suomalaisia :) Turnauksessa oli pelaamassa kokonaan ruotsalainen joukkue ja jotain Ruotsin huippupelaajia. Pääsin myös verestämään ruotsintaitoja kun yksi pikkupoika ei ymmärtänyt työkaverin Xbox kinect -ohjeita englanniksi. Kysyin pojalta ruotsiksi onko se ruotsalainen, mihin se vastasi hämmentyneenä englanniksi kyllä ja sitten sen äiti huusikin että nyt mennään ja huima keskustelu jäi vähän tyngäksi.

Tänään vapaaehtoistelun jälkeen kotiin suunnatessa jäin ihmettelemään miksi Toronton Times Squarelle eli Dundas Squarelle oli kerääntynyt niin paljon ihmisiä ja huomasin kyltit Lady Antebellumin konsertista. Konsertti oli alkamassa 40 minuutin kuluttua ja kun ei ollut kiire mihinkään niin jäin odottelemaan bändiä ja oli kyllä ehdottomasti odottamisen arvosta. Tykkäsin kovasti ja varsinkin kun ottaa huomioon että mulla ei todennäkösesti tuu juurikaan vastaan enää nähdä kyseistä bändiä niin oli ihan huippua nähä ne livenä ja vielä ilmaseksi.

Kotona jäin hengailemaan kämppiksen kanssa ja sitten alakerran naapurit kutsu istumaan iltaa niiden kanssa tohon meiän takapihalle ja oli ihan hassunhauskaa hölmöilyä. Mm. Turtles-maski ja vaahtosammutin oli käytössä. Illasta käytiin vielä Toronton satama-alueella kävelyllä. Tarkotus oli nähdä Victoria Day-ilotulituksia mutta myöhästyttiin kymmenellä minuutilla.

Lippuja Suomeen en oo vielä saanu ostettua mutta pakko ne on tässä ihan lähipäivinä ostaa. Jotenkin sitä muutenkin jo ahdistaa ajatus poislähtemisestä niin tuntuu että lippujen ostaminen tekis siitä vielä paljon todellisempaa. Vaikka kuinka odotan sitä että pääsee takas Suomeen tuttujen ihmisten luo tuttuihin paikkoihin niin silti kyllä tulee tosi haikea olo kun ajattelee, mitä kaikke tänne jää taakse.

Viimeset viikot tulee hujahtamaan varmasti ihan hetkessä. Tälle viikolle on kaikkea pientä kivaa luvassa , huomenna illanistujaiset työkaverin luona ja perjantaina spa-päivä. Ens viikon maanantaina tulee Suomesta yks kaveri muutamaks päivää ja torstaina sitten seuraava kaveri. Vierailujen ollessa ohi onkin jo kesäkuun 5. ja jos 12. päivä suuntaan Alaskan kautta kohti Suomea niin siinä on vaan viikko Torontoa enää jäljellä :(

Kotiin

Viikonloppu vierähti aika lepposasti. Perjantaina Yankeesit vei Toronton Blue Jaysia aika kylmästi 9-4 mutta pelissä oli tunnelmaa. Päästiin kuulemma jopa telkkariinkin kun pari kertaa lensi pallo meiän kohdalle katsomoon. Ihan ei saatu napattua sellasta itelle kun vierustoverit ehti ensin. Matsin jälkeen oli tarkotus vielä lähteä pistämään jalalla koreasti mutta torstain +22 oli perjantai-iltana +3 niin kotiin päästyä ei juuri huvittanut enää lähteä uhmaamaan tuulisia kylmiä katuja.

Lauantaina käytiin "vain pikasesti" alakerrassa istumassa iltaa naapurien kanssa kun sunnuntaille oli luvassa pitkä työpäivä. Ilta sitten vähän venähti ja taidettiin vasta kolmen maissa olla kotona menossa nukkumaan. Sunnuntaina vierähti töissä 10,5h ja maanantaina 12,5h niin tässä olikin jo vähitellen vapaapäivän tarpeessa. Tällä hetkellä mulla on viikonloppua keskellä viikkoa eli huimasti kaks päivää putkeen vapaata.

Kotiinpaluu alkaa olla jo pelottavan lähellä, joten vähitellen täytyy alkaa hankkia lentolippuja. Kysymys kuuluukin että mistä. Helsinkiin pitäisi lopulta päätyä ja todennäköisesti Alaskan Juneaun kautta mutta miten? Tässä pari suunnitelmaa, joita oon pyöritelly pienessä päässäni.

Reitti A

Tällä reitillä pysähdyksiä olisi jokseenkin vähemmän mutta toisaalta maateitse tehtävää matkaa paljon enemmän eli ikkunasta ehtisi katsella maisemia rauhassa. Kolme ja puoli päivää vierähtää kun Torontosta hujauttaa junalla Vancouveriin. Vancouverista sitten olisi tarkoitus jatkaa lentäen Juneauhun ja viettää siellä muutama päivä. Juneausta Helsinkiin pääsee näppärästi Anchoragen ja Reykjavikin kautta, molemmissa voisi viettää päivän jos siltä tuntuu tai sitten vaan lentää läpi.

Reitti B

Reittivaihtoehto-B:ssä lentäisin vain edestakaisen pyrähdyksen Juneaussa (kevyet 10-13 suuntaansa parilla vaihdolla) ja palaisin vielä Torontoon. Torontosta voisi sitten busseilla tai junailla itsensä tutustumaan lähiseutujen isompiin kyliin eli Ottawaan, Montrealiin, Quebec Cityyn ja Halifaxiin. Halifaxista lopulta lento Reykjavikin kautta Helsinkiin.

Molemmat reitit on Reykjavikin kautta sen takia, että Icelandair on siitä kiva firma että ne tarjoaa varsin kohtuuhintasia yhdensuuntasia lentoja. Tältä mantereelta Helsinkiin pääsee noin 400-550 eurolla, riippuen luonnollisesti päivästä, lähtökaupungista ja kuun asennosta.

Näiden vaihtoehtojen lisäksi voi tietty harkita vaikka mitä muita paluusuunnitelmia. Jostain syystä mua niin kamalasti houkuttelis olla juhannuksena Suomessa vaikka tiiän että niitä juhannuksia tulee aina uusia. Siihen jos tähtää niin putoaa reissailuaikataulusta pari viikkoa pois. Kriittiset päivät tällä hetkellä on 31.5., jolloin loppuu työt ja 1.7., jollon Kela haluaa että oon takasin Suomessa.

Kesä tulee!

Täällä on tänään vietetty kivaa vapaapäivää, oli jo ihan kesäsen lämmintä kun lämpömittari taisi näyttää +22 astetta. Ei sillä että mulla oikeesti lämpömittaria olisi mutta internet kertoi niin. Aamusta tuli chattailtua suomalaisten kaverien kanssa ja skypetettyä äitin ja iskän kanssa, iltapäivästä kävin lenkillä ja sitten näinkin Victoriaa. Victorian kanssa on eletty hiljaiseloa yhtä pitkään kun tää blogi on ollu päivittämättä, mikäköhän yhteys siinäkin on. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Illan kruunasi vielä hyvin onnistunut tanssitunti.

Äiti tosiaan oli kylässä pääsiäisen aikaan ja tuli sopivasti tehtyä vähän kaikenlaista ja oltua myös tekemättä yhtään mitään. Käytiin pari päivää Niagaran putouksilla, missä shoppailtiin, tutustuttiin viinitilaan, käytiin syömässä Buffalo wingsejä Buffalossa mun sikäläisen kaverin kanssa ja vielä kasinollakin pelaamassa hyvin voitokkaasti.

Äiti ja American falls

Horseshoe falls hotellin aulan ikkunasta kuvattuna,
huoneen näkymät oli samat mutta muutaman  kerroksen alempaa

Buffalo wingsejä

Voitokkaat automaatit

Käytiin myös kiertelemässä täällä Torontossa nähtävyyksiä. Lauantaiaamupäivän vierailu St. Lawrence marketeilla (paikallinen kauppahalli) oli tosi kiva, ite oon yleensä aina lauantait töissä niin harvoin pääsee käymään. Sieltä tarttu mukaan piffit ja ainekset kukka-parsakaalipaistokseen. Casa Loma -linna oli kanssa varsin positiivinen yllätys. Siellä haluan käydä uudestaan sitten kun on ulkona vähän vihreämpää, kuulemma niiden puutarhat on tosi upeat.

Äitin vierailun jälkeen onkin sitten taas vierähtäny aika hyvin pitkälti töissä. Siellä on aika jännät ajat kun ihmisiä yritetään vakinaistaa. Omat suunnitelmat nyt selkis sen verran että mun sopparia jatketaan vielä kuukaudella niin 31.5. saakka. Näillä näkymin sitten olisin palaamassa Suomeen juhannuksen tienoilla.

Mun kämppiksellä Sabinalla on häät tulossa heinäkuussa niin käytiin metsästämässä sille hääpukua viime viikolla ja onnistuttiin jopa löytämään sellanen. Leffoissa aina tarjoillaan skumppaa mutta näköjään todellisuus on vähän hiprakattomampi. Häät pidetään Romaniassa ja mä oon alustavasti suunnitellu että yrittäisin päästä paikalle.

Käytiin myös parin kaverin kanssa kattomassa baseballia. Toronton joukku on nimeltään Blue Jays ja onneks yks kavereista oli tarpeeksi suuri fani että sillä oli lainata mulle ja Sabinallekin fanikamoja.

Ensimmäinen puolikas pelistä meni baarin puolella mutta päästiin me stadionillekin saakka lopulta

Huomenna perjantaina on tarkotus mennä kattomaan Blue Jaysia uudestaan kun ne pelaa Yankeeseja vastaan mutta meillä ei oo vielä lippuja niin en oo ihan varma onnistuuko suunnitelma.

Toukokuu vaikuttaa täyttyvän suunnitelmista melko hyvää vauhtia. Ensimmäinen viikonloppu on tarkotus viettää yhen työkaverien ja sen kaverien kanssa niiden mökillä, yhtenä iltana on mun tanssiporukan järjestämä syöpätutkimusta tukeva hyväntekeväisyystapahtuma, lähetään mahdollisesti myös kolmeks päivää Montrealiin ja yritän päästä töiden kautta vapaaehtosena edustamaan firmaa salibandyn Canada cupiin.

Tuntuu että jäljelläolevat kaks kuukautta tulee hujahtamaan pelottavan nopeesti. Toisaalta oon innoissani kesästä Suomessa (ja ehkä vähän Ranskassa ja Romaniassakin jos ne suunnitelmat toteutuu) mutta toisaalta on niin kovin haikee olo siitä että pitäis jättää Toronto taakse.

Minä ja mun Toronto <3

Maaliskuu, mikä maaliskuu?

Maaliskuu hujahti ohi kirjottamatta mitään :o Lupaan olla huhtikuussa parempi bloggaaja!

Yritin tässä kovasti miettiä että mitä maaliskuussa tuli edes tehtyä mutta ei kai mitään kovin ihmeellistä paria vierailua lukuunottamatta. Töitä ja viihdettä jokseenkin sopivassa suhteessa vaikka luonnollisesti töitä on aina liikaa ja viihdettä liian vähän.

Maaliskuun kohokohtiin kuului vieraat Suomesta. Ensin kävi yksi kaveri parin päivän pikapyrähdyksellä. Kierreltiin keskustaa kävellen ja höpistiin viime aikojen kuulumisia. Ensimmäisenä päivänä oli mukavat +13 astetta ja täysi auringonpaiste, joten pitihän sitä pari siideriä nauttia terassilla.

Kuun lopulla tuli äiti kylään ja tässä olen nyt ollut viikon vapaalla lomailemassa. Meidän reissuista on muutamia kuviakin, joita voisin laittaa tänne kunhan saan aikaseksi siirtää ne koneelle ja käydä läpi.

Eli Kanadassa kaikki hyvin. Kirjottelen lisää tässä joskus pian :)

Biletystä ja lumilautailua

Lauantaina tuli käytyä ulkona, siis ihan oikeesti viihteellä niin että kellään ei ollu päällä työvaatteita! Yleensä aina käydään vaan töiden jälkeen ja vähintään puolella porukasta on päällä farkut + työasuun kuuluva t-paita.

Launtaille ei sattunut vapaapäivää mutta kämppiksen kanssa päästiin molemmat jo puol seittemältä pois niin ehdittiin suunnata kotiin valmistautumaan. Oli kyllä tosi kiva pitkästä aikaa vähän laittautua, varsinkin kun oli vielä kaveri, jonka kanssa korkata viinipullo ja käydä läpi ne kymmenen asuvaihtoehtoa.

Kämppis-työkaveri S

Minä ja mun rakas (EOS 60D)

Baari on nimetty Rolling Stonesin mukaan Stone's placeksi ja siellä soikin rock-henkinen musiikki. Iltaa oltiin viettämässä työkaverin synttärien kunniaksi ja vaihtelua meidän normaaliin illanviettoon toi myös se, että osa porukasta oli meidän työpoppoon ulkopuolelta. Reippaasti jopa juttelin muutaman uuden tyypin kanssa vaikka valtaosa illasta vierähtikin omien kaverien kanssa.

Tanssittiin, naurettiin ja pidettiin hauskaa. Mentiin nukkumaan kolmelta ja herättiin seuraavana aamuna seiskalta töihin. Illalla yritettiin vielä kämppiksen kanssa kattoa leffaa mutta simahdettiin molemmat ja todettiin että jatketaan joku toinen kerta.

Maanantaina oli täällä pyhä, Family day. Aamulla tuli skypetettyä äidin kanssa tunnin verran, joten kai sitä voi sanoa viettäneensä päivää teeman mukaisesti. Iltapäivästä näin paikallista perhettä eli työkavereita tuparien merkeissä. Alkuun kämpän tarkastus, sitten syömään sushia ja loppuillaksi takasin kämpille kattomaan pari leffaa.

En muista oonko maininnut aiemmin mutta täällä todella monet asuu vahempiensa luona vielä 25-vuotiaanakin. Yleisimmät syyt on a) Toronto on niin kallis kaupunki b) opintolainan suuruus c) kulttuuritausta. Samaan aikaan kuitenkin hörpitään päivittäin viiden dollarin kahveja, syödään vähintään 10 dollarin lounas ostarilla ja käydään ulkona pari kolme kertaa viikossa. Omasta mielessä tossa on kyseessä enemmän priorisointikysymys mutta maassa maan tavalla.

Eilen tiistaina oli vapaapäivä (2 vapaata putkeen, jee!) ja käytiin taas lumilautailemassa. Vaikka oli arkipäivä ei se ollut kovin hiljainen kun laskettelukeskuksessa oli meneillään College&University week ja siellä oli ryhmät viidestä eri yliopistosta. Vuokravälineitä piti jonottaa puolisentoista tuntia mutta onneksi rinteet oli silti melko tyhjiä, hissiin ei jonotettu minuuttia pidempään missään vaiheessa. Jokseenkin oli myös jäätä rinteistä mutta illansuussa alkoi sataa lunta niin että osassa rinteistä oli varsin mukava laskea.

Blue Mountain

Tänään tuntui kuin olisi palannu töihin viikonlopun jäljiltä, mikä sinänsä on hyvä juttu että tuli vietettyä kunnolla vapaata. Positiivisena lisänä tällä viikolla on vielä perjantai vapaa kun maanantai tosiaan oli pyhä ja ylimääränen vapaa. Huomenna töitä ja illalla ehkä tanssitunti jos pääsen lähtemään töistä ajoissa, perjantaina päivällä tanssitunti ja illasta leffaan.

Pankkeilua

Aiemmin mainitsinkin että oli toivottu kirjotusta täkäläisestä pankkikulttuurista. Tällä hetkellä aiheeseen täysin turhautuneena olen valmis vihdoin kirjottelemaan aiheesta. Maksuliikenne täällä tuntuu olevan vielä melkosen historiallisessa tilassa: shekit on edelleen käytössä ja verkkopankit melko alkeellisella tasolla.

Shekkejä ei käytetä enää kovin monissa tilanteissa mutta esim. vuokran maksamiseen ne on ihan ehdottomia. Vuokran suhteen on joillain käytäntönä myös periä esim puolen vuoden tai kokonaisen seuraavan vuoden vuokrashekit kerralla etukäteen päivättynä aina kullekin kuukaudelle. Tietenkin siinä välttyy jokakuiselta muistamiselta mutta kuitenkin itseä kovin vieroksuttaa ajatus. Shekeissä itseä ärsyttää lähinnä se että a) numerot pitää kirjoittaa auki (two thousand and six hundred and fifty seven dollars) b) rahasumma lähtee tililtä vasta kun shekin vastaanottanut taho jaksaa viedä sen omaan pankkiinsa.

Vuokran lisäksi olen shekkejä tarvinnut kahteen muuhun tapaukseen. Ensimmäisen kerran kun kämppis oli tilannut netistä kengät USA:n puolelta ja piti maksaa verot shekillä kuljetusfirmalle ja kämppiksen oman shekkivihon kanssa oli jotain hämminkiä. Toisen kerran tarvitsin shekkiä työnantajalleni, jotta voivat maksaa palkan suoraan tilille. Sen sijaan että kertoisin niille vaan nimen ja tilinumeron, piti niiden saada shekki, jossa kaikki avoimet kentät on yliviivattu ja päälle kirjoitettu isolla VOID.

Tän päivän murheenkryyni oli sitten verkkopankki. Ensimmäiset puoli vuotta hujahti näppärästi ilman mitään laskuja mutta pari viikkoa sitten menin vaihtamaan prepaid-kännykkäliittymän oikeaan puhelinliittymään paremman kattavuuden ja luotettavuuden takia. Siitä sitten seurasi ensimmäinen lasku, jonka jostain syystä kuvittelin voivani helposti maksaa verkkopankissa.

Selasin laskua edestakas, luin operaattorin verkkopalvelun maksuohjeita ja mistään ei oikein käynyt ilmi että miten laskun oikeasti voi maksaa netissä. Suositelluin tapa tuntuu olevan käyttää luottokorttia laskun maksamiseen mutta koska mun Visa on Suomesta, ei sillä voi maksaa, koska kortin osote ei täsmää liittymän osotteeseen. Muut listatut vaihtoehdot oli lähettää shekki postissa (oikeesti hei?!) tai sitten käydä maksamassa lasku pankissa. Lopulta löysin pienen sivumaininnan että joo, voithan sä tän maksaa nettipankissakin.

Seuraavaksi sitten kahlasin samat materiaalit uudestaan läpi että josko löytyisi tilinumero, jolle rahaa siirtää ja tietty viitenumerokin varmaan olisi tarpeen. Eipä näkynyt. Sitten lähestyin asiaa verkkopankin puolelta, missä nähtävästi pitää ensiksi lisätä maksunsaaja. Saajan tilinumeroa ei kysytä vaan haetaan vaan nimellä ja sieltähän se löytyi sitten operaattorikin. Seuraavaksi kysyttiin Account numberia ja se oli vähän mysteeri että halutaanko siinä mun tilinumero, jolta maksetaan valitulle saajalle, mun operaattorin account number, joka on mun puhelinnumero vai mun asiakkuusnumero. Arvoin kenttään viimeisen vaihtoehdon, jonka jälkeen järjestelmä ystävällisesti ilmoitti että kiitos näkemiin, palataan asiaan seuraavana pankkipäivänä.

Nyt sitten jännityksellä odotan huomista että pääsenkö maksamaan laskun netissä vai joutuuko tässä oikeasti lähtemään pankkiin hoitamaan asiaa. Eräpäivä on 25.2. eli hetki on vielä aikaa mutta postitusvaihtoehdolla maksulle pitää varata aikaa kaksi viikkoa, henk koht pankkivisiitillä riittää kun on vaan viikon etuajassa.

Mainittakoon vielä että verkkopankkiin kirjaudutaan pelkällä käyttäjätunnuksella ja salasanalla ilman avainlukulistaa.

Oon myös miettinyt paikallisen luottokortin hankkimista ihan vaan luottotietojen kerryttämiseksi mutta tässä vaiheessa vuotta alkaa ehkä olla vähän myöhäistä. Täällä lähtökohtana on että henkilöllä ei ole luottotietoja ollenkaan vaan ne pitää ansaita. Tän takia myös esim puhelinliittymän avaaminen on hankalaa mutta omalla kohdalla onneksi oli sopivia työsuhde-etuja. Mun liittymässä kuitenkin on rajotus että se suljetaan mikäli mun lasku on yli 200 dollaria ja mä en voi käyttää puhelinta ulkomailla.

Ihan oikeaa luottokorttiakaan mun on turha haaveilla saavani, käytännössä mun pitää maksaa luottorajan verran oleva vakuusmaksu. Eli jos haluan 500 dollarin luottorajan niin mun pitää maksaa pankille siitä ilosta 500 dollaria ja jotenkin mun päässä toi muuttuu tavalliseksi pankkikortiksi sillon mutta jostain syystä se täällä kuitenkin on luottokortti. Vakuudellista luottokorttia tunnollisesti käyttämällä voi kuitenkin kerryttää luottotietojaan ja sitten ehkä joskus tulevaisuudessa voi saada ihka oikean luottokortin.

Tulevaisuus sitten onkin ollut viime aikojen kuuma peruna. Suomesta kysellään että kai mä tuun takasin ja täällä arvotaan että kenen kanssa mun pitää mennä naimisiin että voin jäädä. Kuukauden päästä katkolla oleva työsopparikaan ei varsinaisesti helpota. Mutta vähitellen tulee kevät ja kaikki on kivaa ja ei tartte stressata :) Eiköhän kuviot järjesty hyvin tai todella hyvin joka tapauksessa.

Puoli vuotta Kanadassa

Tänään 26.1. tulee täyteen 6kk Kanadan työluvan myöntämisestä, nopeasti se aika menee. Vuosi sitten tähän aikaan en vielä edes tiennyt haluavani lähteä Kanadaan. Mulla oli vakituinen työpaikka, oma asunto ja auto; tällä hetkellä työsoppari on voimassa seuraavat puolitoista kuukautta, asun neljän kämppiksen kanssa ja liikun julkisilla. Kaikki on kuitenkin ollut sen arvosta, niin paljon on tullut nähtyä ja koettua.

Jo lähes kymmenen vuoden takaiseen au pair -vuoteen verrattuna nyt oon ollut onnekas ja onnistunut tutustumaan paikallisiin. Ei sillä etteikö näillä kaikilla olisi viimeistään parin kolmen sukupolven takaa eurooppalaista, aasialaista tai etelä-amerikkalaista verta mutta työkavereista suurin osa on itse kuitenkin viettänyt koko elämänsä Kanadassa. Au pair -vuoden aikana tuli tutustuttua hyvin moniin kulttuureihin ja sekin on antoisaa mutta kielitaidon kehittymisen ja täkäläiseen kulttuurin tutustumisen kannalta paikalliset kaverit on kovin kivoja.

Töissä mulla oli tänään lyhyehkö kehityskeskustelu myymäläpäällikön kanssa ja vaikutti ihan lupaavalta. Seuraava kuukausi kertonee että jääkö pelkäksi puheeksi vai olisiko firmassa oikeasti tarjolla jotain paremmin omaa koulutusta vastaavaa puuhaa.

Huomenna on töiden jälkeen luvassa illanviettoa puolivuotisen kunniaksi. En tiiä vielä tarkemmin mitä on ohjelmassa, kyseessä on ainakin osittain ylläribileet, joista mun ei kuuluisi tietää mutta yksi kaveri lipsautti että ei vissiin olla ihan vaan kolmistaan menossa syömään.

Lumilautailua

Tuli vietettyä toinen reipas vapaapäivä kun maanantai-iltana muistin että yksi entinen työkaveri jossain vaiheessa kyseli lautailuseuraa ja heti seuraavana aamuna oltiinkin matkalla parin tunnin päässä olevaan Blue Mountain-laskettelukeskukseen.

Blue Mountain on näin etelä-suomalaisen näkökulmasta varsin kiva paikka, korkeuseroa 220m ja rinteitä hyvä märää. Johtuen varmasti osittain pakkasesta mutta myös ajotuksesta, porukkaa oli hyvin vähän ja hisseihin ei tarttenut jonottaa missään vaiheessa.

Itehän en oo lautaillu viimeseen noin kymmeneen vuoteen, joten otin suosiolla alottelijoille suunnatun paketin, joka sisälsi alottelijan hissilipun (vaaleanvihreä tausta kartassa), välinevuokrauksen ja opetuksen.  Pelkäsin istuvani puolet ajasta takapuolella, mikä oli ajatuksena melko hyisevä kun pakkasta oli -17 astetta ja säätiedotuksen mukaan se kuulemma tuntui -26 asteelta.

Hollantilainen opettajapoitsu näytti muutamia juttuja, joita testailiin pikkumäessä ja kun ne näyttivät sujuvan ihan hyvin niin siirryttiin isoimpaan harjottelumäkeen, mikä vastasi Hyvinkään Sveitsin isompaa rinnettä kokonsa puolesta. Hetken harjottelumäkeä laskettuamme päätin että kun Blue Mountainiin saakka oli ajettu niin piti sitten ostaa vielä oikea hissilippu, että pääsi kokeilemaan vähän isompiakin rinteitä.

Oli hurjan kiva päivä, tuli oltua ulkona ja lautailu sujui paljon paremmin kuin mitä odotin. Tuli ehkä vähän jäätyä koukkuun ja suunnitelmissa on mennä ensi viikolla uudestaan.

Täydellinen vapaapäivä

Uusi työvuorolista näyttää siltä että mulla on tämä ja seuraavat pari viikkoa vapaapäivinä tiistai ja torstai ja niinpä tänään oli vapaata. Usein vapaapäivät menee siihen että heräilee joskus kymmenen maissa, makoilee sängyssä yli puolille päivin ja sitten saa ehkä puettua vaatteet päälle ja tehtyä jotain järkevää, tai sitten ei, ja loppupäiväkin menee lusmuillessa ja telkkaria katsoessa.

Ei sillä että tänään olisi ollu erityisen voittajaolo kun herätyskello soi 07:30 mutta sain kuin sainkin itseni ylös sängystä ja liikkeelle. Suuntana oli Air Canada Center, jossain NHL-joukkue Toronto Maple Leafsilla oli harjoitukset, joita sai mennä seuraamaan. Torstaiaamu ei kanadalaisia pidätellyt ja paikalle oli saapunut erään artikkelin mukaan tuhansia faneja. Jotenkin vaikea uskoa että siellä olisi kamalan montaa tuhatta ihmistä ollut mutta ehkä kaks tai kolme. Halli kuitenkin vetää 18000 henkeä niin ehkä sinne muutama tuhat mahtuu niin että silti tuntuu aika tyhjältä.

Kentällä oli Suomea edustamassa Leo Komarov, jonka paikka joukkueessa ei ilmeisesti vielä ole ihan varmistunut mutta jos nyt oikein ymmärsin niin hyvältä näyttää. Huusin jossain vaiheessa "Hyvä Leo" kun se hengaili pleksin toisella puolen ja oltiin ihan vieressä mutta ei se vissiin kuullut kun ei reagoinut mitenkään :( Hallissa oli hieno tunnelma ja satunnaiset onnekkaat sai kiekkoja, t-paitoja, mailan tai lippuja avajaisotteluun.

Oli kuitenkin tosi kiva aamu kun tuli reippaasti startattua aikasin ja vietettyä laatuaikaa parin työkaverin kanssa lätkätreenejä seuraten.

2000 ensimmäistä fania sai Maple Leafs -huivit

Komarov kentällä punasessa pelipaidassa

Treenien jälkeen käytiin toisen työkaverin kanssa lounaalla ja sitten olikin jo seuraavan sosiaalisen aktiviteetin vuoro. Iltapäivällä käytiin Victorian kanssa kahvilla, ei oltu nähty kolmeen viikkoon niin siinähän sitten tovi vierähti viimesimpiä kuulumisia vaihtaessa. Kahvittelun jälkeen käytiin vielä ruokakaupassa että tuli jotain hyödyllistäkin tehtyä tänään.

Illalla oli vielä ohjelmassa tanssiharkat ja olikin ihan huippua päästä taas tanssimaan. Ensimmäinen puoli tuntia on edistyneemmille tanssijoille, seuraava tunti alottelijatunti ja lopuksi vielä tunti vapaata tanssia eli 2,5h yhteensä. Parasta on yleensä ensimmäinen puolituntinen ja sitten lopussa freestyle-osio mutta tänään alottelijatunnillakin oli ihan kiva sarja.

Toimii myös kivana itsetunnonkohottajan kun freestylen aikana tanssin valmentajan kanssa (joka muuten on kuvassa) ja muutama uusista tytöistä jäi riviin kattomaan meiän tanssimista. Kuulu myös aika imarteleva "Wow" aina kun tehtiin joku about tän näkönen pudotus:

Kuva: Jive Nation Toronto

Joten kaiken kaikkiaan aivan mahtava vapaapäivä ja tästä jäi hyvä fiilis. Jotenkin tuntuu ihan kun ois ollut minilomalla, niin paljon tuli ehdittyä kaikkea. Jaksaakin sitten reippaasti seuraavat neljä päivää tedhä töitä. Töitä ja ehkä vähän viihdettä, seuraavalle kolmelle illalle olisi ohjelmassa bileet, NHL-lätkämatsin seurausta baarissa ja lisää ruokakokeiluja, dumplingsit saa jatkoa dim sumilla.